Näyttelyn ”Jazz-idealismi 1967” aatteellisena perustana on jazzfestivaali Tallinn 67. Festivaaliin osallistuneiden ajatukset vievät näyttelyvieraat audiovisuaaliselle matkalle, jossa heitä kannustetaan peilaamaan historiaa nykypäivään ja esittämään kysymyksiä idealismin ja todellisuuden, vallan ja hengen suhteisiin liittyvistä ajattomista aiheista sekä pohtimaan ihmisenä olemisen merkitystä.

11.–14. toukokuuta vuonna 1967 kokoontui Kalevin urheiluhalliin joka ilta 3 000 kuuntelijaa nauttimaan Tallinn 67 -jazzfestivaalista. Lavalle asteli yli 25 yhtyettä, sekä neuvostoliittolaista että ulkomaista. Tämä tapahtuma jätti ajan ja paikan rajat ylittävän monimerkityksisen jäljen, joka kertoo festivaalin myyttisyydestä, vaikuttavuudesta ja historiallisesta merkityksestä.

Näyttely ”Jazz-idealismi 1967” keskittyy musiikkitapahtuman osallistujiin, joille jazz oli sekä maailmankuva, aate, elämäntapa että etiikan ja itsensä toteuttamisen perusta. Näyttelypaikalla Maarjamäen palatsin tallirakennuksessa luodaan videoleikkeistä, musiikista ja kierrätyssoittimista rakennettujen installaatioiden avulla yhtenäinen tilakokonaisuus, joissa vierailija voi festivaalin historiallista taustaa vasten pohtia ajattomia kysymyksiä idealismista ja todellisuudesta, vallan ja hengen suhteista sekä ihmisenä olemisesta. Projektin puitteissa pidetään näyttelyn lisäksi jazzparaati, näyttelyn avajaisjamit ja konserttisarja yhteistyössä Viron jazzliiton kanssa.

Idea perustuu Tallinn 67 -festivaalia käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja musiikkitieteilijä Heli Reimannin pian julkaistavaan monografiaan. Heli Reimann on myös näyttelyn kuraattori. Näyttelyn oheisohjelmista ja aktiviteeteista huolehtii virolaisten musiikkikuuluisuuksien kamarin (Eesti Muusika Kuulsuste Koda) johtaja Risto Lehiste.